Viime vuojen syksyllä ajattelin mielessäni, että haluaisin kirjoittaa blogia. Ajatusta jonkin aikaa mielessäni pyörittelin ja mietin aiheita, mistä blogini kertoisi. Ensin ajattelin käsityöblogia, mutta huomasin ettei minulla niin paljon ole käsitöitä joita tekisin tiheään tahtiin, kirjoittaminen jäisi hyvin lyhyeksi. Pian sitten sain ajatuksen omasta elämästäni ja unelmistani kirjoittamisen, joka sitten tuntui sopivalle aiheelle. Yli vuosi on siis tullut tänne kirjoiteltua ja pienesti on lukijakuntaa kasaantunut, vaikkakin hiljaisesti. KIITOS SIITÄ 🙂
viimeisin postaukseni oli häistämme ja aikaahan on kulunut jo kohta 3 kk:tta. Äkkiä tuo aika menee. Hih ^^
Mutta tuossa 3 kk:ssakin voi tapahtua vaikka mitä, niin hyviä kuin huonojakin juttuja.
Tämän päivän aiheena haluankin kirjoittaa ystävyydestä, millaisena itse sen koen ja mitä se pitää sisällään.
Ystävyys
tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä
(wikipedia)
Näin on kirjoitettu wikipediaan, ja itsekin olen samaa mieltä aiheesta.
Viime syksynä kirjoitin koulukisaamisesta, kuinka se on vaikuttanut elämääni ja kuinka se kulkee kokoajan matkassa,
vaikka se on ollutta ja mennyttä, sitä ei unohda.
Ystäväpiirini on loppupeleissä aika pieni piiri, johon sisältyy niin työkavereita kuin sukulaisia mutta hyvin pienen murto-osan lähiystäviä.
Muistan kuinka aina olen haaveillut ja unelmoinut sellaisesta ystävästä, jonka luo olisi helppo mennä oli kello 1 yöllä,
jonka kanssa sais nauraa maha kippurassa, itkeä kun sille tuntuu ja joka olisi aidosti kiinnostunut yhteisistä ajan vietteistä,
sekä nostaisi ylös jos on maassa tai lähtis mukaan harrastuksiin.
Tiedän että moni ajattelee et ” hei sullahan on jo, sun oma mies”
Joo tiedän mutta välillä sitä kaipaa sitä omaa.
Olen huomannut että päiväni monesti menee siihen vapailla että katson kelloa ja odotan milloin mies tulee kotiin.
Mutta hänelläkin on omat menonsa ja sehän on tervettä suhdetta kun välillä on omissa menoissa eikä aina riippuvainen toisesta.
Olen yrittänyt miettiä ja pohtia, mikä tässä on että ainakun tapaan esim koulussa uuden persoonan,
ystävystytään ja aletaan kaveeraamaan niin koulussa kuin sen ulkopuolella.
Sitten pian hän on salamyhkäisesti kadonnut elämästäsi, vaikka itse olisit yrittänyt olla aktiivinen ja yrittää järkätä aikaa näkemisiin.
Ja en tarkoita aktiivisuudella sitä et oisin mitenkään ahistellunna tai mitään.
Viestiä laittanu ja yrittäny selvittää mitenkä, tuleeko työvuorot yksiin et voiko illalla nähhä tai vapailla.
Tämä tuo ongelmia taas siihen että jos miehen kanssa suunnitellaan yhteisiä pippaloita, pikkujouluja tai muuta,
niin ne juhlat koostuu sitten vain miehen ystävistä, olenhan toki joitenkin kanssa ystävystyny,
mutta se on sitä että mä olen miheni vaimo eikä sen enempää.
Mä käyn koko kaverilistani läpi ja lähetän kutsuja ja pyyntöjä, mutta kukaan ei joko vastaa tai ei tule.
Monesti käy sitten niin että jättäydyn pois juhlista, tai sit en juhli ollenkaan ja olen vain hengessä mukana.
Meillä on tulossa pikkujoulut muutaman viikon sisään, ja kavereistani 1 on näillä näkymin tulossa.
Mies aikoo jo perjantaina mennä juhlimaan, eli itse pikkujoulut on vasta lauantaina.
Itsehän en tiedä mitä teen silloin perjantaina. Menenkö veljeni luo vai jäänkö katsoon nurkkaan kun muut örveltää.
Eräs ex- ystäväni sanoi minulle kun halusin selvittää mikä on homman nimi, eikä hän suoraan kyennyt sanomaan mikä on ja miks,
”AINA EI MENE NIIN KUIN ITSE HALUIS”
Tuon nyt tietää itse kukin mutta minusta tuo lause ei kuulu ystävyyteen,
mielestäni ystävyyteen kuuluu molemmin puoleista kommunikointia, välittämistä, luottamusta, sosiaalisia tapahtumia, luottamusta sekä uskollisuus.
Ystävyys ei toimi jos vain toinen osapuoli pitää kulissia yllä. Jos huomaa että näitä asioita jää puuttumaan, niin mielestäni ystävyydessä on oikeus kysyä missä mennää.
Tähänkin ex-ystäväni tuumasi,
”YSTÄVYYDESSÄ EI TARVI JATKUVASTI KYSYÄ OLLAANKO ME ENÄÄ YSTÄVIÄ”
Totta kait tota rupee miettimään kun toinen on jättäny ulkopuolelle.
Kuten jo tuosta tekstistä käy ilmi että tämä ystävä on todellakin EX-YSTÄVÄ
Hän päätti niin ja ketäähän ei voi pakottaa olemaan ystävä.
Katkeraksi mieleni tekee vaan se että hän ei voinut asiaa tulla suoraan kertomaan, ja ilman hänen apuaan talvi ja kesä olisi olut hyvin raskas.
Olisin toivonut että olisimme voineet vielä pitempään kulkea yhteistä matkaa, muistellen erilaisia tapahtumia.
Vaikka ulospäin näytänkin että kaikki on ok.
Todellisuudessa hän on joka päivä mielessäni, ja joka kerta yritän muuttaa ajatukseni muualle jottei itku tulisi.
Tekstilläni myös haluan sanoa lukijoille,
Pitäkää omatoimisesti yhteyttä ystäviin, käykää kylässä, kutsukaa kylään, soittakaa, viestitelkää.
Pienikin yhteyden pito voi piristää ystävyyttä.
Ja lopuksi vielä:
YSTÄVÄ ON HÄN JOKA YMMÄRTÄÄ MENNEISYYTESI,
USKOO TULEVAISUUTEESI,
JA HYVÄKSYY SINUT JUURI SELLAISENA KUIN OLET.
-Heisu-