My life My dream

Elokuu, kesän kuukaudet on vaan vilissy ohitse, eikä oikein säätkään ole meitä suurilta osin suosineetkaan. Hirmuisesti ei ole mennyt hukkaan kun töissä on joutunut olemaan.

Kesään sopi kuitenkin monenlaista tapahtumaa, jotka varmasti on jokaisella mieleen painunut. Juhannuksen riemut ja läheisten kanssa vietetyt hetket, sekä monet muut touhut mökkeilen ja lomaillen.

Oma kesä tosiaan meni töissä pyöriessä ja häitä järjestellessä. Kyllä, luit aivan oikein. Nyt kesällä vietimme omia häitämme ja olihan meillä se 8kk:tta aikaa järjestellä kaikki.
Kesä kun oli ollut aika sateinen, huoletti meitä todella paljon millaisen sään luontoäiti meille suo, mutta elähän mitään sää oli kuin morsian. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.  Potrettien aikana saimme monenlaisia hääkuvia monessa sääolosuhteissa. Myrkyisessä, vesisateessa, auringossa ja vesisateessa, auringossa, vesisateessa ja sateenkaari sekä auringossa. 🙂
Potrettien ottajana toimi Sinikkafoto,
ja voin hyvillä mielin suositella häntä kuvamaan teidän omiin juhliinne 🙂

Vaikka hääpotrettien ottaja kävi meidän juhlissa ottamassa hyviä kuvia, monessa sääolosuhteissa, toimi meillä virallisena hääkuvaajana Niina Luhtaniemi. Hän oli koko häiden ajan kuvaamassa vieraita, seremoniaa, itse juhlaa ja tietenkin meitä hääparia. Hän sai otettua todella upeita kuvia ja jopa meidän äitikin sai vihdoin ja viimein kaipaamansa perhekuvan jossa on hän, isi, minä ja veljet <3

Niinalle erittäin suuri kiitos että pääsot kuvaamaan häitämme, eikä meidän täten tarvitse erikseen alkaa kyseleen muilta kuvia 🙂

(nämä kuvat on Niinan ottamia)

Itselläni ei ollut tietoista jännitystä ja sellasta että oisin tärissy tai mitään, mutta sulhasella oli monta viikkoa tutinahousut jalassa. Moni vieras sanoi että näki selvästi että sulhasta jännitti, että hikipisarat otsalle kertyi 😀
Kuvassa taustalla näkyy Paltaniemen kuvakirkko, joka sopi meidän maalaisidylliseen teemaan erittäin hyvin.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen lähdimme kävelemään saippuakuplien saattelemana hääautoon.
Hääauto oli omalta osaltaan komea joten tämän suurempia koristuksia ei tarvinnut laittaa.

”PAPPIKIN KYSYI VAIKKA TAHDON TIESI”

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan Paltaniemen museotietä hiljalleen,
jonka aikana häävieraat siirtyivät 300m:n päähän Eino Leino talolle.
Jos joku lukijoista ei ole ennen käynyt täällä, niin suosittelen,
maisemaltaan ja paikka itsestään on todella kaunis.
Meidän ei tarvinnut edes paljoa koristella juhlapaikkaa, kun se jo omalta osaltaan oli nätti.

Juhlapaikkana Eino Leino talo oli aivan ihana ja maisemallinen.
Näkymä avautui Oulunjärvelle ja paikka oli myös lapsiystävällinen, eli meidän juhlissa ainakin lapset viihtyivät. 🙂

Juhliin kuului perinteiset hääleikit, sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto sekä häävalssi.
Häävalssin lauloi minun isä ja kappale ei ollu niin perinteinen, kuten metsänkukkia tai vastaavaa. Me tanssimme Janne Raappanan kaksi onnellista, joka kertoo hääparista.

Missä on se pieni tyttö,
joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan?
Missä on se pieni tyttö,
joka seinään kun piirsi, riitti hymy isän sydämen sulattamaan.
Nyt leikit taakse jääneet jo on,
mutta tuttu hymy on morsion.

Niin katsovat toisiaan silmiin.
Kaksi onnellista, täynnä rakkautta.
He tanssivat, nousevat pilviin.
Kaksi onnellista, luodut toisillensa.

Missä on se pieni poika,
joka päättäväisesti aikoi kiertää koko maapallon raketillaan?
Missä on se pieni poika,
joka äitiään halas lähtiessään koulumatkaansa taivaltamaan.
Nyt puheet on jo aikamiehen,
mutta tuttu katse on sulhasen.

Niin katsovat toisiaan silmiin.
Kaksi onnellista, täynnä rakkautta.
He tanssivat nousevat pilviin.
Kaksi onnellista, luodut toisillensa.

Nyt huoli on pois ja jos huomen sen tois,
niin yhdessä helpommin kestää.
Vain kahdella on sama tie kohtalon,
kun yhteinen on määränpää.

Minä muistan tämän päivän, niin kauan kuin elän.
Tätä tunnelmaa unohda en milloinkaan.
<3

Meitä aluksi jännitti todella paljon tanssiminen,
koska meistä kumpikaan ei ole mitään tanssija ihmisiä, mutta hyvin meni.
Äitinikin tuumasi ettei sitä kyllä huomannu että olis ollut epävarmuutta, niin hyvin kuulema meni 😀

Sellaista hirveän isoa hääressiä en kokenut, mitä nyt pieniä kommelluksia matkan aikana tuli niin Anoppien kuin kaasojen ja bestmanien kanssa. Jokainen haluaa aina tehdä unelmien päivästäsi vielä paremman ja ikimuistoisen. 🙂
Ilman kommelluksia ja rautalangan vääntöä ei kasva.
Ja lainaten aviomieheni sanoja, olemme hiotuneet viimein yhdeksi <3

Meidän ja monien mielestä hääpäivä oli onnistunut ja jokainen nautti omalla tavallaan juhlista ja ruoasta, jonka me itse valmistimme. Kiitos siitä suuresta työstä kuuluu anopeille, jotka näkivät sen asian suhteen suurta vaivaa.
Myös kiitän kaasojani ja bestmaneja jotka myös tekivät asioita häittemme eteen. (Kiitoslahjat saatte hieman myöhemmin )

Tälläinen pieni postaus häistämme, mutta eiköhän jokainen lukija saa kuvaa millainen ja missä meidän alkavaa avioliittoa juhlittiin. 🙂
Rakkauden täytteistä alkavaa syksyä ja loppukesää <3

O………………………………O……………………………O

Tuore rouva ja Herra Polvinen