Tuli tunne että täytyy jotain kirjoittaa ja teille lukijoille kertoa jotain. 🙂
Blogeihin on aina vaikea keksiä aihetta, mistä kirjoittaisi, olisikko se harrastuksiin pohjautuva vai sitten jotain vallan muuta?
Netistä löytää tosi paljon erillaisia blogeja jotka tavalla tai toisella liittyy johonkin aiheeltaa. On pelaamiseen liittyviä blogeja, kuten simsi peliin tehtyjä tarinoita,
harrastus pohjaisia (käsityöt, salitreenit, ymm) Tai sitten ne vaan kertoo jokaisen kirjoittajan omasta elämästä, mitä heille kuuluu, ja he haluavat jakaa lukijoiden kanssa kokemuksia.
Itselleni tämä kirjoittelu on aika keltanokka tasolla, et jospa se jossain vaiheessa saisi sen tietyn aiheen jonka ympärille kirjoittelut tiivistyisi. 🙂
Kissat ovat aina olleet lähellä sydäntäni enkä pysty kuvittelemaan elämääni ilman kissaa. Miehekkeelleni olen sanonut, että olisi ihanaa olla kissoille se sijaiskodin antaja,
jossa kissat tottuisi ihmisiin, lapsiin ja muihin eläimiin. Mielestäni se helpottaisi kissan saamista se pysyvä koti, kuin se että kissa on jossain löytöeläin talossa häkissä jossa saa vain silloin rapsutuksia kun joku tuo ruokaa.
Mutta tämän hetkinen tilanne ja se että asumme kerrostalossa, vuokralla ei anna vielä tämän toteuttamiseen, mutta jospa jossain vaiheessa tämäkin olisi mahdollista, aika näyttää.
Tässä kun tälläistä aloitusta uusimmalle artikkelille kirjoitan, yritän toden teolla miettiä aihetta ja mielessä pyörii pörröinen kissa,
niin sitten huomasin että olen maininnut aikaisemmin jo harrastuksistani ja kokemuksistani,
mutta yhdestä asiasta en ole vielä maininnut, nimittäin rakkaista kissoistani, joita on kaksin kerroin. Kuinka olen nämä pienet päivän suloistuttajat ja välillä suututtajatkin unohtaa?
Tässä on meidän vanha poika Nikke. Hän täyttää toukokuussa 12 vuotta.
Nikke on minun ensimäinen ihan oma kissa, ja on todellakin enemmän kuin vaan kissa.
Niken vanhemmat on minun veljelläni, ja aina välillä on hauska katsoa, mitä kaikkia piirteitä on poikamme perinyt.
Nikke on todella ihmisrakas kissa ja aina kun meille tulee vieraita kylään, on poika aina heitä tervehtimässä.
Tiettyjen ihmisten kanssa Nikke tulee todella hyvin toimeen ja varsinkin jo äänestä hän tunnistaa kuka tuli.
Muutamat ystäväni ovat käyneet Nikkeä ja toista kissaame Lilliä hoitamassa lomien aikana, jos tarvista on ollut.
Näiden hekilöiden luo Nikke menee mielellään kiehnäämään ja rapsutuksia hakemaan. 🙂
Nikke on myös hellyyden kipeä välillä ja kertoo kyllä mitä haluaa.
Nytkin kun tätä kirjoitan, hän tulee tohon tuolin vierelle istumaan ja katsoo keltaisilla silmillään ja naukuu.
Yleensä hän haluaa joko mennä parvekkeelle katselemaan ja haistelemaan, tai sitten ruokakuppi on tyhjä.
Nikellä on myös omanlainen persoona elämän iloinen kissa, omilla veikeillä leikeillään ja touhuillaan.
Tässä on meidän pikku kissa Lilli. Nikkeen verrattuna Lilli on kuin pentu, vaikka on jo 5 vuotias.
Kaikki jotka eivät tiedä Lillin ikää, on kysyny et onko se vielä pentukissa ja yllättyvät kun sanon et ei ole.
Kuten kuvasta näkyy, Lilli on aika neiti, hän nauttii keväisin ja kesäisin auringon lämmittävästä valosta. Kun aurinko kääntyy eteläikkunalle,
On Lillikin sohvalla tai matolla auringon otossa.
Kesällä, kun ilmat ovat lämmenneet, voi meidän typykän löytää parvekkeelta nukkumasta auringosta.
Ja kuten aikaisemmin kerroinkin että tämä typy on aika neiti niin sitä hän osaa olla, ja sen mukaan vaatia.
Välillä minusta tuntuukin sille ettei meidän tyttö pidä meitä mammana tai isinä, vaan joinakin orjina. 😀
Nämä kaksi mussukkaa kyllä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Nikke on isompi kokoinen ja kuulee kyllä missä poika liikkuu, kun taas Lilli on pieni ja ketterä, oikea ninja kissa.
Vaikka Nikestä voisi kuvitella kunnon herkkuperseeksi, niin Lilli on kyllä se joka on herkkujen perään ja antaa kyllä takasinki jos hänen tahtoon ei mennä.
Monet kerrat on tämä neiti yöllä kaapille menny ja korkealta hyllyltä namipussin varastanut.
*****************************************************************************************************
Tässäpä olisi tälläinen pieni esittely artikkeli mussukoistani.
Jospa tämä sai vähän taas valoitettua mitä elämässäni on, ja ehkäpä jossain vaiheessa taas jonkin sortin kissa aiheinen postaus kehittyisi, vaikka näistä muruista.
Muutaman viikon päästä menemme miehekkeen ja hänen siskonsa, sekä hänen miehekkeen kanssa Tukholman risteilylle, jospa sieltä saisin aihetta kirjoitella jotain kuulumisia.
Koskaan aikaisemmin en ole Tukholmassa käynyt, joten eiköhän aiheitakin sitten sieltä löydy. 😉
Siihen saakka toivotan lukijoille oikein mukavaa jatkuvaa loppukevättä ja tulevaa kesää.
Nauttikaahan kissanpäivistä……
Nikke näyttäköön mallia 😀
-Heisu-